The Police: Synchronicity – trion viimeinen klassikko

The Police: Synchronicity (A&M Records, 1983)

Synchronicity (1983).Brittiläinen rocktrio The Police teki viisi studioalbumia, joista viimeinen oli kesän 1983 alussa julkaistu Synchronicity. Miljoonia myynyt levy menestyi ilmiömäisesti ympäri maailmaa. Kuin hitiksi tehty Every Breath You Take nousi odotetusti kansainväliseksi menestykseksi, kappaleeksi josta The Police tunnistetaan ehkä helpoiten. Albumin nimi tuli lauluntekijä Stingiltä, kirjailija Arthur Koestlerin teoksen The Roots Of Coincidence innoittamana.

Valovoimaista musiikkia kuunnellessa on vaikea nähdä sitä, että levynteko ja Synchronicityä seurannut kiertue kiristi yhtyeen jäsenten välejä. Ehkä ristiriitojen syynä oli Stingin (s. 1951) ylivoimaisuus säveltäjänä, ehkä riidat, ehkä yhteinen kyllästyminen samoihin bändikuvioihin. Joka tapauksessa Andy Summers (s. 1942), Stewart Copeland (s. 1952) ja Sting eivät enää pystyneet yhteisen albumin tekemiseen Synchronicityn jälkeen.

* * *

Energiaa pulppuava Synchronicity I aloittaa levyn kuin pysäyttämätön luonnonvoima. Kosketinkuvioiden sävyttämä kekseliäs rock jyrää. Protestilaulu Walking In Your Footsteps kantaa sykkivän sovituksen ytimessä huolta ihmisen näköalattomuudesta. The Policen koko uran ajalta tuttu hauskanpitovaihde löytyy selvimmin ainoilta Summersin ja Copelandin sävellyksiltä Mother ja Miss Gradenko. Jälkimmäisessä Copeland irvailee monitulkintaisesti, muotissa kun pitäisi pysyä:

Your uniform don’t seem to fit,
You’re much too alive in it.
You’ve been letting your feelings show.

Harva bändi taitaa eeppisen rockbiisin kuin The Police: Synchronicity II on yksi värikäs sulka yhtyeen hattuun. Lauluntekijä Sting kuvaa työelämän oravanpyörää ja ihmiselon yleistä epäinhimillisyyttä paremmin kuin huomaammekaan, vivahteikkaan rockbiisin imu on niin vahva.

Albumin B-puolen yhtenäisyys säväyttää. Every Breath You Take asettuukin jatkumoon, jossa yhden maailman suurimmista poplauluista pitääkin kilpailla ykköspaikasta. Käsittämättömän dramaattiset King Of Pain, Wrapped Around Your Finger ja Tea In The Sahara voivat viedä voiton, kuulijan tunnelmasta riippuen. Erityisesti King Of Pain osoittaa valtavaa kunnianhimoa, jossa pop ja taiderock ovat yhtä. Yksi yhtyeen suurimmista biiseistä.

Jäähyväisiksi jäi maailmankiertue ja uusi versio singlestä Don’t Stand So Close To Me. Bändi kuitenkin palasi yhteen vielä kerran. The Policen kiertue 2007–2008 oli suuri menestys, mutta Synchronicity ei vieläkään saanut seuraajaa.

Stewart Copeland – rummut, lyömäsoittimet
Sting – bassokitara, laulu
Andy Summers – kitara
Tuottajat: Hugh Padgham ja The Police

Lue lisää:
Campion, Chris (suom. Petri Silas): The Police, 397 sivua. (Johnny Kniga, 2010).
The Police: Message In A Box – The Complete Recordings, 4CD. Boksissa mukana 68-sivuinen liitekirja. (A&M Records, 1993).
Sting (suom. Erkki Jukarainen): Kuin särkynyttä musiikkia – muistelma, 356 sivua. (WSOY, 2004).
Summers, Andy: One Train Later – A Biography, 354 sivua. (Portrait, 2006).

The Police kotisivu.

Tuomas Pelttari

The Police: Synchronicity (1983).

The Police: Synchronicity (1983).

Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä

Depeche Mode: Construction Time Again (Mute Records, 1983)

Depeche Mode: Construction Time Again (1983).Vuonna 1980 perustetun Depeche Moden alkutaival ei ollut helpoin mahdollinen. Britanniassa yhtä aikaa itseluottamusta uhkuva ja ujonoloinen syntikkabändi oli jopa pilkan kohteena, mutta fanit rakastivat bändiä. Tasaiseen tahtiin julkaistut singlet nousivat kotimaassaan listoilla melko korkealle, jopa top teniin.

Tuottelias lauluntekijä Vince Clarke kuitenkin erosi kokoonpanosta jo debyyttialbumin Speak & Spell jälkeen. Odotusten vastaisesti bändi jatkoi hetken aikaa triona, ja kovan paineen alla Martin Gore löysi sisäisen säveltäjänsä. Samalla yhtyeeseen liittynyt Alan Wilder toi mukanaan uudenlaista muusikkoutta. Oltiin uuden alun ääressä. Vähitellen koko Eurooppa halusi Depeche Moden.

Yhtyeen aiemmiltakin albumeilta löytyy merkittävää potentiaalia. Speak & Spell (1981) on poikamaisen virkeä tuulahdus syntsapopin ytimestä, synkeämpi kakkosalbumi A Broken Frame taas täynnä yritystä ja sitkeää oman äänen hakua. Myös alkuvuodesta 1983 ilmestynyt single Get The Balance Right! vei musiikkia oikealla tavalla melodiseen suuntaan, sopivasti äkkiväärän kautta.

* * *

Loppukesästä -83 julkaistu Construction Time Again nosti Depeche Moden uudelle tasolle. Biisit uhkuvat laatua, vokalisti David Gahanin rouheus alkaa tuntua selvemmin. Kolmoslevyllä basildonilainen nelikko ei enää vain etsi sisintään vaan luo täysin oman maailmansa. Käsityönä tehdyt samplet värittävät äänimaisemaa odottamattomin tavoin. Daniel Miller ja Gareth Jones tuottivat huolellisen kokonaisuuden. Berliinissä tehty miksaus heijastaa Depeche Moden ylle uudenlaisen auran. Kansikuvaa myöden kivenkova kokonaisuus.

Ensimmäinen singlelohkaisu Everything Counts on vastustamaton, suuri syntsahymni. Juuri sellainen täysosuma kuin bändi tarvitsikin. Loistelias biisi toimi erinomaisesti myös keikkojen päättäjänä. Alan Wilderin käsialaa oleva The Landscape Is Changing näyttää yhtyeen sovituskyvyt uudessa valossa. Uhkaava tunnelma vaanii ja nappaa kiinni. Toisena singlenä julkaistu Love In Itself on kasvanut tärkeäksi osaksi DM-diskografiaa. Martin Goren tekstin omalaatuinen kömpelyys kääntyy jälleen kerran vahvuudeksi.

Itsevarmuus ilmentyy muutenkin. Toisinaan paukkeessa tuntuu Einstürzende Neubautenin vaikutus. Pipeline sisältää sampleja, joiden ei pitäisi toimia yhdessä, mutta svengi löytyykin yllättäen primitiivisemmän toteutuksen kautta. Elämänjanoinen, jopa optimistinen And Then… kruunaa vastavirtaan kulkevan syntikkaklassikon. Kertosäkeen haikean melodian jälkeen olo on puhdistunut.

Depeche Mode jatkoi nousua suureen maailmanmaineeseen 1980-luvun lopulta eteenpäin. Matkalla on tehty useita klassikoita, mutta CTA:n veroista ei löydy toista.

Andrew Fletcher
David Gahan
Martin Gore
Alan Wilder
Tuottajat: Daniel Miller ja Depeche Mode
Tonmeister: Gareth Jones

Lue lisää:
Malins, Steve: Depeche Mode – A Biography, 247 sivua. (André Deutsch, 1999).
Malins, Steve: Depeche Mode – Black Celebration, 308 sivua. (André Deutsch, 2006).
Rule, Greg: Electro Shock! – Groundbreakers Of Synth Music, 248 sivua. (Miller Freeman, 1999).

Depeche Mode kotisivu.

Tuomas Pelttari

Depeche Mode: Construction Time Again (1983).

Depeche Mode: Construction Time Again (1983).

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon – avain maailmanmenestykseen

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon (Harvest, EMI, 1973)

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon (1973).Albumin The Dark Side Of The Moon tunnistaa ajattomaksi klassikoksi monesta seikasta. Levytys on yhtä aikaa perinteinen ja moderni. Saumaton rockalbumi, joka flirttailee space rockin ja progen kanssa, mutta on silti helposti omaksuttava kokonaisuus. Se ei ole liian vaikea, eikä liian helppo. Se ei kulu, vaan taistelee vaivatta aikaa vastaan. Levy erottuu avattavan gatefold-kantensakin ansiosta. Ikonisen prisma-aiheisen levynkannen suunnitteli Hipgnosis.

Vuodesta 1973 eteenpäin nelihenkinen Pink Floyd keskittyi albumikokonaisuuksiin entistä huolellisemmin. Levytyksistä kehkeytyi dynaamisia ja varsin suosittuja taideteoksia, jotka ovat rockmusiikin historiaa. Näistä kuuluisin on The Dark Side Of The Moon. Maaliskuussa 1973 julkaistun LP:n molemmat puolet lipuvat legendaarisesta biisistä toiseen: A-puoli selkeästi bändin yhteistyössä, B-puoli taas erityisesti Roger Watersin sävellysten voimalla.

Käsillä oli Pink Floydin kaupallinen läpimurto. Yhtye ehti juhlia brittilistan ykkössijaa jo vuonna 1970 kun Atom Heart Mother ilmestyi, mutta kestävämpi menestys oli vasta tulossa. TDSOTM teki yhtyeestä yhden maailman suosituimmista. Levyn voittokulku jatkuu yhä: viime joulukuussa TDSOTM oli Billboardin listalla sijalla 13. Tammikuussa 2015 listaviikkoja on yhteensä häkellyttävät 895.

* * *

Yksi albumin ansioista on sen luoma tunnelma tarinasta. Se ilmenee Watersin kirjoittamissa sanoituksissa, mutta tulee lähelle myös musiikin välityksellä. Varsinaisesta juonesta ei ole varmuutta, mutta kertomuksen kaltainen kokonaisuus viehättää poikkeuksellisen paljon.

Sydämen rauhallinen lepopulssi aloittaa matkan. Intron syvä tunnelma tuntuu vatsassa asti. Seesteinen Breathe keskittyy hengittämiseen, mutta vain hetkeksi. Kiihdytys käy pelottavan kiihkeäksi, kun nopeatempoinen On The Run kiitää räjähdyksen kaltaiseen pysähdykseen. Elämän äkkisyvä tulee eteen silmänräpäyksessä. Kellojen kalkkeessa herätään jälleen todellisuuteen, eikä arkea pääse pakoon. Vai pääseekö sittenkin? The Great Gig In The Sky on kuin ansaittu vapaapäivä, pako rutiineista. Kuuluisan soolon sävelsi ja lauloi Clare Torry.

Raha ja kateus nostavat ilkeästi päätään B-puolen alussa. Money kertoo vaurauden pelastavasta voimasta, johon kannattaa uskoa – jos aikoo pärjätä maailmassa. Reteä saksofonisoolo kulkee komeasti Watersin kuuluisan riffin vierellä. Menestyksen maku jatkuu David Gilmourin pitkällä kitarasoololla, samalla kun tahtilaji vaihtuu suorempaan.

Us And Them pohtii sosiaalista kanssakäymistä. Paatoksen jälkeen yllättävän irrotteleva jami Any Colour You Like rentouttaa ennen loppuhuipennusta Brain Damage/Eclipse. Lopun mantrassa kuullaan jo merkkejä Roger Watersin tavaramerkiksi nousseesta fraseerauksesta. Samalla kun Waters nousi bändin tärkeimmäksi säveltäjäksi, hänestä kasvoi muutamassa vuodessa myös poikkeuksellisen ilmaisuvoimainen vokalisti Gilmourin ja Richard Wrightin rinnalle. Pink Floydin suurmenestys jatkui 1970-luvulla edelleen albumeilla Wish You Were Here, Animals ja The Wall.

David Gilmour – laulu, kitara, VSC3
Nick Mason: rummut, lyömäsoittimet, nauhaefektit
Richard Wright: kosketinsoittimet, laulu, VCS3
Roger Waters: bassokitara, laulu, VCS3, nauhaefektit
Tuottaja: Pink Floyd

Alun perin maaliskuussa 1973 julkaistu The Dark Side Of The Moon on saanut useita uusintapainoksia. 1994 remasteroitu CD ilmestyi jälleen uutena remasterina vuonna 2011. Painoksia julkaistiin kolme erilaista: Remastered 1CD, Experience Edition 2CD sekä mm. DVD- ja Blu-ray-levyt sisältävä Immersion Edition Box Set. Boksissa on mukana myös albumin 5.1-miksaus.

Albumin SACD-laitos 30th Anniversary Edition julkaistiin 2003.

Levyhyllyt:
Pink Floyd | studioalbumit
The Piper At The Gates Of Dawn (EMI, 1967)
A Saucerful Of Secrets (1968)
More (1969)
Ummagumma (1969)
Atom Heart Mother (1970)
Meddle (1971)
Obscured By Clouds (1972)
The Dark Side Of The Moon (1973)
Wish You Were Here (1975)
Animals (1977)
The Wall (1979)
The Final Cut (1983)
A Momentary Lapse Of Reason (1987)
The Division Bell (1994)
The Endless River (2014)

Studioalbumien sarjasta on julkaistu kaksi kattavaa CD-boksia: Oh By The Way (2007) sekä Discovery (2011). Kysy bokseja ja kirjallisuutta kotikirjastostasi.

Lue lisää:
Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd. (Aurum, 2007)
Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd, 448 sivua. (Aurum Entertainment, laajennettu painos, 2013)
Harris, John: The Dark Side Of The Moon – The Making Of The Pink Floyd Masterpiece, 186 sivua. (Fourth Estate, 2005).
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 384 sivua. (Phoenix, 2005)
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 416 sivua. (Weidenfeld & Nicolson, päivitetty painos, 2017)
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua. (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013).
Romano, Will: Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock, 246 sivua. (Backbeat Books, 2010).
Schaffner, Nicholas (J. Pekka Mäkelä, kääntäjä): Pink Floydin odysseia, 511 sivua. (Johnny Kniga, 2006).
Snider, Charles: The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock, 362 sivua. (Strawberry Bricks, 2007).
Whiteley, Sheila: The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture, 118 sivua. (Routledge, 2002).

Katso DVD/Blu-ray:
Classic Albums – Pink Floyd: The Making Of The Dark Side Of The Moon, 85 min. (Pink Floyd Music Limited, 2003).

Pink Floyd kotisivu.

Tuomas Pelttari

 

Featured

Tuomas Pelttari, Ari Väntänen

Tuomas Pelttari, Ari Väntänen

Kirjaston Levyhyllyt on blogi, jossa vinkataan levyjä ja lukemista. Ajankuvan lisäksi arvioissa tuodaan esiin musiikkikirjastoista löytyvää luettavaa, bokseja, videoita ja erilaisia verkkolinkkejä. Vinkkiblogia toimittavat Tuomas
Pelttari ja Ari Väntänen. Somessa #Levyhyllyt.